Suomen rannikkomelonta: 11. ja 12. päivät Hauensuoleen ja Saaristomerelle…vastatuulessa

11. Päivä

Läksin melomaan kohti Tullholmenin saarta, jossa Hauensuoli sijaitsee, iltapäivästä. Juuri silloin nousi sankka merisumu ja näkyvyys oli noin kaksisataa metriä. Aika jännät paikat oli ylittää sataman suu, kun ei ollut mitään hajua oliko satamaan tulosss joku isompi alus. Luotin kyllä siihen, että ne soittaisivat sumutorvea. Mutta seuraavan kerran samaan tilanteeseen joutuessani käyn kyllä ensin luotsiasemalla kysymässä laivaliikenteestä, kuten myöhemmin tämän loistavan vinkin sain.

Satama ja isot laivat parinsadan metrin päässä

Tullholmenin saarella on vierasvenesatama ja sain kutsun päivälliselle ruotsalaisvirolaiseen purjeveneeseen. Olipahan todella mukava ilta! Olen aikaisemminkin huomannut, että yksin liikkuessa tulee tutustuttua paljon helpommin uusiin ihmisiin.

Tässä loistavassa herrasmiesseurassa vietin illan, kiitos!🙂

Illan aikana paikalle saapui myös sukeltajakolmikko, jotka kävivät sukeltamassa yhdellä alueen hylyistä.

Saari huokuu historiaa kalliokirjoituksien myötä ja kuin olisi nähnyt silmissään purjeveneet vuosisatoja sitten odottelemassa parempia säitä Hauensuolessa.

Hauensuoli

Yksi kalliokirjoituksista

Päivällä länsituulta 8m/s. Päivän saldo 6,5km, keskivauhti 5,1km/h

12. Päivä

Aamunäkymä teltastani

Aamulla istuin taas kajakissa puoli kahdeksalta. Lähtiessäni sataa tihutti ja aamupäivän mittaan satoi välistä hyvinkin rankasti. Sää kuitenkin kirkastui, mitä kauemmaksi Hangosta loittonin. Ensimmäiset 20 kilometriä olivat pääasiassa isojen selkien ylityksiä. Onneksi tuuli vielä sivusta, joten ylitykset menivät suht kivuttomasti.

Maisema edessäni ensimmäiset 20 kilometriä

Olen tähän saakka melonut pääasiassa grönlantilaismelallani, koska sillä on todella miellyttävä meloa vastatuuleen. Nyt käteni takia päätin vaihtelun vuoksi meloa euromelallani, joka on ergomela. Pidin kulmaa todella pienenä 0-30 asteen välillä, jotta ranteeseen ei tulisi turhaa vääntöliikettä. Kokeilin myös vaihtaa kätisyyttä, mutta ainakin tällaisessa tuulessa sen opettelu tuntui vastentahtoiselta. Viimeistä pitkää selkää ylittäessäni tuuli kääntyi vastaiseksi ja alkoi pikku hiljaa kovenemaan. Saaristosta ei tässä tapauksessa ole mitään hyötyä suojana, muuta kuin aallokkoa vastaan. Lähinnä saaret muodostavat tuulitunneleita, joissa tuulta vastaan saa taistella enemmän kuin selillä. Täytyy myöntää, että pinna alkoi taas kiristymään vastaisen vuoksi. Varsinkin, kun en nyt uskalla tehdä kovin raskaita päiviä käteni vuoksi. Lopetin taistelun 31 kilometrin jälkeen, kun tuntui kuin soutulaitetta olisi hinkannut.

Tämän illan leirissä kaikki on lähellä

Kun sain telttani pystyyn hienolle rantakalliolle ja pulahdettua kirkkaaseen meriveteen, nousin taas hetkessä fiiliksien kanssa aallonpohjalta aallonharjalle. Vaikka tuulen kanssa hermo on palanut muutamaan otteeseen, ei homma ole käynyt vielä lainkaan vastentahtoiseksi. Huomenna on taas uusi päivä ja uudet tuulet. Tuntuu todella hienolta olla uudella merialueella ja menossa kohti pohjoista!